mukaelma todesta

Visualisointiharjoituksia 1

2005-11-20T14:16:00.000+02:00

Taidan olla vähän tumpelo tietokoneasioissa, sillä huomasin, että olin vahingossa muuttanut kommenttiasetukset niin, etteivät muut kuin bloggerilaiset ole voineet käyttää mahdollisuutta. Jos joku sen huomasi ja joutui vahingon vuoksi diskatuksi, olen todella pahoillani. Ei ollut tarkoitus. Korjasin nyt asetukset, joten jos on jotakin sydämellä, kirjoitelkaa, vastaan kun huomaan - en käy täällä joka päivä.

Viimeksi oli puhetta säännöllisyydestä (jos olet uusi tässä blogissa tai jo unohtanut, voit katsoa edelliset postaukset). Säännöllisyys ihan tarkasti ottaen tarkoittaa myös samaa kellonaikaa joka päivä. Siis jos haluat päästä nopeasti eteenpäin, sinun kannattaa sopia itsesi kanssa jämpti aika. Aamu on parasta aikaa, parhaimmillaan heti aamupesun jälkeen. Silloin ympäröivä rauhattomuus ei ole ehtinyt vielä vaikuttaa. Ilta juuri ennen nukkumaanmenoa on seuraavana. Sitten muut ajat. Mutta jokainen harjoituskerta on tietenkin parempi kuin se, ettei sitä ole. Eri ihmisillä on erilaiset mahdollisuudet, esimerkiksi vuorotyötä tekevälle sama ajankohta on ilmeisen mahdotonta.

Meditaation harjoittaminen vaikuttaa monella lailla positiivisesti (vrt. edelliset postaukset), mutta itse sitä ei välttämättä huomaa, niin hidasta muuttuminen on. Jonakin päivänä sitten tajuaa suhtautuvansa kanssaihmisiin ja tapahtumisiin aikaisempaa tyynemmin ja viisaammin. Kannattaa myös pitää mielessä, että liika odottaminen vähentää saavutetun arvoa. Parempi tapa on iloita siitä, miten huomaa edistyneensä. Varsinkin jos jonakin päivänä on erityisen hyvä meditaatio, ei pidä olettaa, että sellainen taso olisi pysyvää, vaan tyytyä taas pikkuhiljaa eteenpäin jurraavaan menoon. Se hyvä kokemus, jos nyt sellainen kohdallesi sattuu, on porkkana, "mainoskokemus" tulevaisuuden tasostasi.

Oma hyvänolonpaikka

Sinulla on varmaan joku paikka, jossa yleensä tunnet itsesi rentoutuneeksi ja onnelliseksi: mökin laituri, kodin lähistön kalliot, mummulan puutarhakeinu, parveke/veranta aikaisin aamulla tms. Voit tietenkin myös kuvitella paikan, jossa olisit onnellinen.

Istu taas selkä suorana lihakset rentoina ja hengitä muutaman kerran rauhallisesti syvään. Tunne olevasi lempipaikassasi. On sinulle sopivimmanlainen kesäpäivä. Tunnet auringon lämmön kasvoillasi, ehkä myös pienen mukavan tuulenvireen. Kaikki on tyyntä ja rauhallista. Voit kuulla lintujen laulua, laineitten liplatusta, ehkä jostakin kantautuu vieno ruusun tai apilan tuoksu. Tunne kuinka olet yhtä tuon rauhallisuuden kanssa. Olet kevyt kuin kesäinen ilma. Olet tulvillaan valoa. Ja vähitellen tunne myös olevasi täynnä rakkautta ja lapsenomaista puhdasta iloa.

Ääretön maisema

Voit kokeilla muunnosta edellisestä. Olet vuoren huipulla tai meren rannalla. Tunnet taas edellisen tapaan kauniin kesäpäivän. Olet yhtä meren tai vuorilta avautuvan loppumattoman maiseman kanssa. Tunne kuinka ulotut suurtakin suuremmaksi.

Avara sydän

Toisenlainen muunnos. Tunnet kuinka sydämessäsi on nupullaan oleva lempikukkasi. Se avautuu terälehti terälehdeltä. Kun kukka on täysin avautunut, tunne kuinka se alkaa kasvaa. Se on sinun kokoisesi. Huoneen kokoinen. Kaupungisosan/kylän kokoinen. Koko maakunnan kokoinen. Suomen kokoinen. Euroopan kokoinen, jne niin pitkälle kuin pääset, vaikka koko laajenevan maailmankaikkeuden kokoiseksi.

meditaatio keskittymällä hengitykseen

2005-11-08T14:15:00.000+02:00

Katso yleisohjeita edellisestä kirjoituksestani.

Istu selkä suorana lihakset rentoina ja hengitä muutaman kerran rauhallisesti syvään. Voit ikäänkuin sisältäpäin seurata jonkin aikaa hengitystäsi. Tunne, kuinka uloshengittäessäsi poistat itsestäsi kaiken sen rauhattomuuden, mitä sinuun on päivän aikana kertynyt. Jokainen sisäänhengityksesi tuo rauhaa jäseniisi, niin että vähä vähältä jokainen solusi on sitä täynnä.

Heitä jokainen mieleesi tuleva ajatus pois uloshengityksen myötä pysähtymättä siihen sekuntiakaan. Tai liuota se rauhantunteeseen niin, että se häviää olemattomaksi. Rauhantunne on ainoa mitä on, keskity vain ja ainoastaan siihen.

Myöhemmillä harjoituskerroilla voit varioida tätä tuntemalla hengittäväsi itseesi sisäistä voimaa, itseluottamusta, iloa, rakkautta, kärsivällisyyttä, valoa, viisautta, tyyneyttä tai mitä tahansa, mitä koet sillä hetkellä tarvitsevasi.

aloittamisesta

2005-11-08T13:57:00.000+02:00

Istu selkä suorana lihakset rentoina ja hengitä muutaman kerran rauhallisesti syvään. Tässä on tiivistettynä jokaisen meditaatio-istunnon alku.

Istuminen ja samalla selän suorana pitäminen on helpointa lootusasennossa, siis jalat edessä ristissä niin, että jalkaterät ovat reisien päällä. Vähemmän notkea voi istua räätäliasennossa. Siinä reidet tulevat risti-istunnassa päällimmäisiksi. Näin selkä pysyy helposti suorana. Ilman joogi-mystiikkaa harjoittelu sujuu myös tuolilla istuen niin, että jalat ovat suorassa kulmassa, jalkapohjat lattialla. Yleensä on parasta siirtyä hiven selkänojasta poispäin, jotta selkä pysyisi paremmin suorana.

Rentous tulee harjoituksen myötä, mutta jos siinä on aluksi vaikeuksia, voi esimerkiksi niskalihakset jännittää ensin äärimmilleen ja sitten löysätä. Tarpeen mukaan voi joskus mennä läpi kaikki lihaksensa, aloittaa oikean jalan varpaista (jännitys - rentoutus) ja edetä reisiin, sitten vasen jalka, kädet vuorotellen, istumalihakset, selkä, alavatsa, vatsa, vartalon yläosa jne. kasvolihaksiin. Sittenpä on riemastuttavan rentoa pitää pieni meditaatio-sessio perään. (Kokeile joskus myös ulkoilun/urheilun jälkeen.)

Istuma-asentoa voi meditaation kuluessakin parantaa, mutta liiallinen liikkuminen on tietenkin pahasta.

Pari kolme syvää hengitystä rentouttaa myös fysiikkaa ja ikäänkuin viestittää, että nyt ollaan valmistautumassa meditoimaan.

Vaikeinta on pään tyhjentäminen ajatuksista. Siksi juuri keskittyminen on tarpeen. Kannattaa heti tehdä itselleen selväksi, että hiljaa istuminen sekalaisten ajatusten pyöriessä päässä sinne tänne ei ole meditaatiota vaan pelkästään joutenoloa. Miksei sekin joskus voi olla hyvä olotila, mutta meditaatioon pyrittäessä on syytä olla valppaana, hajottaa ajatukset ilmavirtojen vietäviksi eikä alkaa ottaa niitä kiinni. Aina kun joku ajatus on tulemaisillaan mieleen, kannattaa syventää keskittymistään siihen tiettyyn kohteeseen, jonka on sillä kertaa valinnut. Epäonnistumiset on parasta heti unohtaa. Harjoitus tässäkin tekee mestarin.

Jo se, että kerran elämässään yrittää meditoida, on parempi ei mitään, mutta jos haluaa taidon oppia, kannattaa harjoitella säännöllisesti. Alussa varttitunti päivässä riittää. Kunhan silloin todella keskittyy meditoimiseen.

Do you need happiness?
Then do just three things:
Meditate regularly.
Smile soulfully.
Love untiringly.

- Sri Chinmoy

Tuo oli taas laina Sri Chinmoyn kirjastosta. Sieltä muuten voi käydä hakemassa lisätietoa ja innostusta esimerkiksi näiltä sivuilta:

Question: How do I begin meditation?
ja
Question: How should I do meditation if I have never done it before?

mitä tiedän meditaatiosta

2005-10-26T15:40:00.000+03:00

Oletko hävinnyt musiikkiin,
ollut auringonnousu tai -lasku,
takkatulen loimu tai nuotio?

Oletko väreillyt musiikin lailla ruumista vailla,
leijunut kuin poutapilvi,
katsonut taaperon hymyä
ja tuntenut olevasi kuin hän kaikki?

Ovatko sanat vieneet sinut,
sävelet, siveltimen vedot?
Olitko luomisen valtakunta,
rajaton, ajaton riemu?

Viikkoja sitten vieraillessani Saara blogissa sain kommenttiini pari vastausta meditaatiosta sekä Minhiltä että blogin emännältä. Minusta näytti, etteivät he olleet tainneet suuremmasti vaivautua taidon oppimiseen, sen verran välinpitämättömästi tuntuivat suhtautuvan kokemuksiinsa. Niinpä päätin tehdä perinpohjaisen jutun meditaatiosta ja meditoinnista.

Mutta googlettamalla löysin meditaatio-sanalle 23 500 osumaa, HelMetistä 319 teosta, joiden kielenä suomi, englanti tai venäjä sekä 64 ruotsinkielistä. Jopa Sri Chinmoy Librarystä löytyi
3862 sivuviitettä. Alkoi tuntua, että mikä minä olen tuohon kaaokseen mitään lisäilemään. Tietoa löytyy.

Viikon asiaa kypsyteltyäni tuli kuitenkin halu tehdä oma versio, selvittää itselle, mitä meditaatio merkitsee nimenomaan minulle, mitä se on minulle antanut, miten itse sen ymmärrän. Ja miten se on elämääni muuttanut. Siis hyvin subjektiivisesti, mutta jos tätä sattuu joku sellainen lukemaan, joka haluaa laajentaa perspektiiviäni, olen hyvin kiitollinen kommenteista. Ja vastaan, kun ne huomaan.

Meditaatio on ajatuksettomana, ajattomana, joskus rajattomanakin siirtymistä johonkin rauhallisesti riemulliseen olotilaan. Sinne pääsee keskittymällä kapea-alaiseen kohteeseen, kuten mantra, mielikuva, musiikki, jokin katseen kiintopiste, jopa keskittämällä huomionsa kokonaan omaan hengitykseensä.

Meditaatiota ei ketään saa oppimaan ulkopuolisen toimeksiannosta. Sitä on itse haluttava. Siihen on sisältäpäin innostuttava. Sen oppii pikkuhiljaa, ja sinänsä juuri tuo vähittäinen oppiminen innostaa eteenpäin. Mutta edellyttää tietenkin säännöllistä harjoittelua. Näinhän on muutenkin: kirjoittaminen aluksi takkuaa, jos on pitänyt taukoa, lihakset veltostuvat jo viikon makaamisesta ja se tuntuu jopa hölkässä juoksusta puhumattakaan.

Mutta jos sinulla on kaipuu johonkin, jota et osaa selittää ja johon et ole syytä keksinyt, ehkä se on tässä: se on kaipuuta omaan itseesi.

Meditaatio on täydellistä rentoutumista. Siksi se on ennaltaehkäisyä stressiperäisiin sairauksiin. Se jopa korjaa jo ilmenneitä oireita. Lisäksi se lisää keskittymiskykyä, itseohjautumista, intuitiota, mielikuvitusta ja omien huonojen tapojen hyljeksintää (lisäämällä intoa parantaa niitä). Tieteen kuvalehdessä 9/2004 oli raportti Meditaatio muuttaa aivoja. Siinä todettiin, että meditoivien munkkien vasen otsalohko, joka on yhteydessä positiivisuuteen, oli meditoimattomampaa verrokkiryhmää aktiivisempi myös silloin, kun munkit eivät meditoineet. Tekstistä ilmeni myös, että mietiskelyssä ajan, paikan ja oman minän taju katoaa. Siis sen aikaa, kun meditoi. Mutta ilo ja tyyneys lisääntyvät kokoaikaisesti.

Pelko on meditaatio-harjoittelun ja edistymisen suurin este. Ehkä juuri tuon ajan, paikan ja oman minän kadottamisen vuoksi. Ei uskalleta päästää irti. Sinnikkyys tässäkin vie voiton.

Lupaan jatkaa tulevina päivinä esittelemällä erilaisia harjoituksia.

testattu on

2005-09-30T22:39:00.000+03:00

Kävinpä suuressa siivousinnossani testisivulla. Tuli muutama tehdyksi:

You are a Believer

You believe in God and your chosen religion. Whether you're Christian, Muslim, Jewish, or Hindu..
Your convictions are strong and unwavering. You think your religion is the one true way, for everyone.

What's Your Religious Philosophy?

Your World View

You are a fairly broadminded romantic and reasonably content. You value kindness and try to live by your ideals. You have strong need for security, which may be either emotional or material.
You respect truth and are flexible. You like people, and they can readily make friends with you. You are not very adventurous, but this does not bother you.

What Is Your World View?

Your Inner Child Is Surprised

You see many things through the eyes of a child. Meaning, you're rarely cynical or jaded. You cherish all of the details in life. Easily fascinated, you enjoy experiencing new things.

How Is Your Inner Child?

Kahden ensimmäisen loppulauseisiin minulla on huomauttamista:

- ensimmäiseen: en todellakaan usko, että kaikilla pitäisi olla samanlaiset uskonnolliset tai filosofiset näkemykset kuin minulla. Minä oikeastaan olen tässä yhteiskunnassa luopio tai vääräuskoinen - jos sellaisia nimityksiä edes nykymaailmanaikaan voi käyttää. Mikä oikeus minulla olisi vaatia muita luopumaan siitä mihin heidät on kasvatettu? Minä uskon jokaisen aikuisen kykyyn valita itsenäisesti omat uskomuksensa - ja myös elämäntapansa. Kunnioitan tätä vapautta, ja yritän kasvattaa sydäntäni rakastamaan kaikkia lähimmäisiäni. Täytyy tunnustaa: välillä se on vaikeaa. Vielä.

- pienempi huomautus toiseen testiin. Olen valmis seikkailuihin. Valikoiden.

Siinäpä ne.

yksinkertaisen valinnan vaikeus

2005-09-30T15:38:00.000+03:00

Jotenkin olen väsynyt tai laiska tai molempia. En sittenkään eilen siivonnut. Edessä, edessä...

Nyt olen yrittänyt virittäytyä lempikirjastossani. Haku "determination" toi muutamankin linkin. Päättäväisyyttähän nyt tarvitsen. Sitten on aikaa kulunut vastauksia klikkaillessa ja lukiessa.

Lopputulos: järkeillen tosi helppo valinta, mutta...
(runot ovat Sri Chinmoyn):

Determination

Determination within,
Determination without
At every moment!
Lo, unimaginable achievements
Are within your easy reach.

If you travel all the time
On the wings of hope,
And not
On the wings of determination,
You are not going to succeed
In the battlefield of life.

jälleen täällä ja anteeksi, Katri

2005-09-29T14:21:00.000+03:00

Tuntuupa kotimaa ja suomen kielen puhuminen kivalta! Viimeisen lento-osuuden tulin Finnairilla. Jo koneeseen pääsyä odotellessa teki mieli hypätä pienet ilohyppelyt, kun kuulin äidinkieltä.

Riemusta vei kyllä melkoisen möykyrän se, että kuulin miesporukan naureskelevan edellisen illan pämppäykselle. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi sikamainen käytös jotenkin glorifioidaan. Well, jokainen eläköön tyylillään, tämä nyt oli minun henkilökohtaista ihmettelyäni. Silti nolotti, että kuulun samaan kansaan. Toisaalta kyllä esimerkiksi amerikkalaisten tapa kehua kaikkea on suomalaiselle vaikeaa, eihän sellaisessa puheessa tarvitse olla kuin prosentti totta.

Olisi kai parasta alkaa järeä pölynhävitysoperaatio tässä asunnossa. Ehkä sitten saisi sanatkin tätä helpommasti loihdittua näppiksestä.

Nöyrä anteeksipyyntö Katri Manniselle! Sen ainoan kerran kun ehdin myös blogi-sivuille ja huomasin hänen kommentoineen edelliseen postaukseen, tein jotakin (kolikot lopussa ja känny soi) jolla sain sekä hänen kommenttinsa että vastaukseni bittiavaruuteen. Siis kyseessä on vain ja ainoastaan minun häsöttämiseni, kommentti ei siihen vaikuttanut.

Kommentissaan Katri kertoi, että hänelle Vrethammar ja Mello olivat ne, jotka havahduttivat, Walschia hän ei jaksanut lukea. (Toivottavasti muistan ja tulkitsen oikein.) Uskon sen hyvin, moni on kehunut Melloa. Mutta kuten tuolla postauksessani kerroin, minä olin lukenut niin monia samantapaisia kirjoja jo ennen kuin Mello sattui käsiini, että se tuntui vain toistavan muiden juttuja.

lisää lainoja

2005-08-04T17:36:00.000+03:00

Pieni paikkaus vielä tässä pakkamisen lomassa eiliseen kirjaluettelooni. Jonkinlaiseksi henkiseksi kirjasarjaksi luokittelisin Neale Donald Walsch Keskusteluja Jumalan kanssa 1-3 kirjat. Minä ainakin tulin niitä lukiessani hyvälle tuulelle. Tosin välillä oli sen verran liikuttaviakin kohtia, että silmiä vesitti. Ja joissakin kohdissa epäilin, ettei yhteys pelannut, ja kirjoittaja on joutunut itse säveltämään. Mutta en väitä olevani oikeassa, eikä silläkään sinänsä ole väliä. Ihmettelen, miksi saman tekijän Yhteys Jumalaan jököttää kirjahyllyssäni lukemattomana. Liekö taas, että kun se on oma, ei tarvitse kiirehtiä, vai pelkäänkö sittenkin vielä ajatusta antautumisesta.

Viime iltayön sitaatteihin haluan myös pari lisää. Ne ovat kahdesta luettelon kirjasta:

Tämä ei tarkoita, että sinun pitäisi lakata puolustamasta kantaasi, jos haluat sanoa maailmalle jotakin tärkeää. Jos kuitenkin tiedät, että "käsitys on käsitys on käsitys" eikä asia ole välttämättä niin, silloin esität asiasi tavalla, joka kantaa useampien ihmisten korviin. Suhtaudut siihen myös huumorintajuisesti. Omaan erehtymättömyyteensä uskovat ihmiset ovat tavallisesti haudanvakavia. Jos tahdot esimerkkejä, kuuntele sananjulistajia odottaen, että joku heistä nauraisi itselleen.

Elämänilo on kykyä kuunnella toisia ja kiinnostua heidän erilaisista mielipiteistään pitämättä niitä pelottavina tai uhkaavina. Tämä kuuluu kypsän ihmisen ominaisuuksiin. Meillä on kaikilla jotakin opittavaa toisilta, on kysymys sitten kulttuurista, uskonnosta, lääketieteestä, politiikasta tai sukupuolirooleista. Kuvittele, kuinka erilainen maailmamme olisi, jos kaikille lapsille opetettaisiin maailman eri uskontojen olevan vain erilaisia mielipidejärjestelmiä. Muslimit uskovat, kristityt uskovat, Jehovan todistajat uskovat, pakanat uskovat, juutalaiset uskovat, ateistit uskovat. Kuvittele, jos kaikille lapsille opetettaisiin eri kulttuurien erilaisia tapoja ja tähdennettäisiin, että hyvyys merkitsee suvaitsevuutta, ymmärrystä ja myötätuntoa, ja että voimme rakastaa ja kunnioittaa erilaisiakin ihmisiä.

- Charlotte Davis Kasl Elämänilon kirja

Terry Dobson, joka itse on aikidomestari, kertoi kerran käytännön havainto-opetuksesta, jonka hän sai Tokion maanalaisessa. Kovassa humalassa oleva iso, vahva mies tuli vaunuun. Mies alkoi pelotella matkustajia, hakkasi metallitankoja ja väänsä penkkejä nurin. Terry Dobson varautui käyttämään aikidotaitojaan. Ennen kuin hän ehti nousta eräältä penkiltä kuului vieno ääni. Pieni, vanha mies puhutteli riehujaa rauhallisesti kysyen kiinnostuneesti ja lempeästi, mitä tämä oli juonut. "Vaimollani ja minulla on tapana lauantai-iltaisin juoda yhdessä pari lasia sakea", hän jatkoi. Tarina päättyi niin, että iso miehenjätti itki kuin pieni lapsi pää vanhan miehen sylissä. Terry Dobson itse sai tilaisuuden nähdä käytännössä, miten hyvin aikidon opit pätivät, ne opit jotka hän kiihdyksissään unohti!

- Annastina Vrethammar Ajattele elämäsi hyväksi

Nuo mainitut aikidon opit on kirjassa vähän aikaisemmin selitetty.

Ydinasia on, ettei asetu vastarintaan vastustajan energioihin nähden, vaan käyttää niitä hyväkseen, menee niiden mukaan.

muitten mietteitä

2005-08-03T23:58:00.000+03:00

Innostuinpa selailemaan muistiinpanojani lisää. Löytyi joitakin kivoilta tuntuvia sitaatteja:

Elämä vaatii ihmiseltä jotakin ja on ihmisen itsensä asia keksiä mitä tuo joku on.

- Viktor E. Frankl

Suuret päämäärät eivät milloinkaan vilkaise mahdollisuuksiin, vaan synnyttävät niitä spontaanisti.

- W. Blake

Ihminen on itsellensä kaikkein julmin eläin; ja kaikessa mikä sanoo olevansa "syntinen" ja "ristinkantaja" ja "parannuksentekijä", kuulkaa myös hekuma, joka tähän valittamiseen ja syyttämiseen sisältyy!

* *
Totisesti, minä olen kyllä tehnyt kärsiville sitä ja tätä: mutta parempaa tein mielestäni aina, kun opin paremmin iloitsemaan.
Siitä asti, kun ihmisiä on ollut, ihminen on iloinnut liian vähän: se yksin, minun veljeni, on meidän perisyntimme!
Ja kun opimme paremmin iloitsemaan, opimme samalla olemaan pahaa tekemättä ja pahaa miettimättä.

* *
Kymmenen kertaa täytyy sinun päivässä nauraa ja olla iloinen: muuten sinua häiritsee yöllä vatsa, tämä murheen lähde.

- Friedrich Nietzsche

Mielestäni järjen menetys ei kuitenkaan ole pahin vaihtoehto sellaiselle ihmiselle, joka kykenee ajattelemaan elämästä ja maailmasta vain yhdellä ainoalla tavalla.

- Osmo Pekonen

Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.

- Antoine de Saint-Exupéry

Itsekasvatuskirjoja

2005-08-03T22:05:00.000+03:00

Otin vähän jatkoaikaa Suomen kesästä nauttimiseen. Olen tyytyväinen, varsinkin kun viileni just mukavaksi. Huomenna pakkaan ja pysyn poissa lähes kaksi kuukautta. Siihen asti olen nyt elämääni suunnitellut...

Serkkuni kanssa tuli juttua, että olen merkinnyt muistiin lukemiani elämäntaidon kirjoja. Hän halusi luettelon. Kun minä sen hänelle teen, niin miksi en myös tänne, joku muukin saattaa olla kiinnostunut. Mutta minun on huomautettava, että kirjojen tekstit pyörivät samojen asioiden ympärillä, joten ahaa-elämykset riippuvat paljon siitä, missä järjestyksessä kirjoja lukee. Esimerkiksi meditoituani jo vuosia ja luettuani oikeiden gurujen opetuksia ja kirjoituksia, ei Mellon Havahtuminen tuntunut miltään, mutta ymmärrän, että monelle se on juuri se varsinainen säväyttäjä.

Ihan ekana käsiini sattui joltakin sukulaiselta Joseph Murphy Alitajuntasi voima. Taitaa olla alan klassikko. Siitä on ihan hyvä aloittaa, mutta jos on lukenut yhdenkin näitä kirjoja, niin eipä taida uutta asiaa löytyä. Hyvää Murphylla on anteeksiannon happotesti: olet antanut anteeksi jollekin, jos pystyt iloitsemaan, kun hänelle tapahtuu jotakin menestyksellistä.

Olin kirjaston hyllyjä penkoessani naureskellut Dale Garnegie Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa -kirjalle amerikkalaisena laskelmallisena törkeytenä ja niputtanut muut oppaat samaan, mutta nyt kannoin kirjastosta löytämäni Pealet ja Dyerit. - Tuo Garnegien kirja on muuten lukemisen arvoinen, kuten myös hänen Miten pääsen turhista huolista.

Norman Vincent Pealen Sen teet mihin uskot ja Myönteisen ajattelun voima ovat mukavan helppolukuisia. Ne toistavat samaa, joten toinen niistä varmaan riittää. Jos ei innostu Raamattu-sitaateista ja uskonnollisesta perusvireestä, niin sitten Wayne Dyerin kirjat ehkä innostavat enemmän. Ne kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä, koska Dyer on kirjoittanut tekstit oman kehittymisensä myötä. Hyväksy itsesi – uskalla elää!, Elä omilla ehdoilla, Uskalla rikkoa rajasi, Usko mahdollisuuksiisi, Sinäkö ihmeidentekijä. Tästä puuttuu joku lastenkasvatuskirja, jota en ole lukenut, sekä ihmeidentekijää myöhemmät samasta syystä.

Erilaisia tehtäviä pääsee tekemään lukiessaan kirjaa Björn Ringom Ajattele positiivisesti – ja elät paremmin ja muistiinpanojen perusteella on Burt Hotchkiss Ihmisenä olemisen ja sisäisen kuulemisen käsikirja innostanut minua ajattelemaan monenlaista omasta elämästäni.

Näitten jälkeen lukemissani on mielestäni selvä ero naisten ja miesten kirjoittamissa kirjoissa. Miehet lähestyvät asiaa systemaattisesti, jopa numeerisesti, kuten Denis E. Waitley Voittamisen psykologia. Todellisen voittajan kymmenen ominaisuutta. Muita lukemisen arvoisia ovat: Brian Tracy Menestys & onnellinen elämä ja Stephen R. Covey Tie menestykseen. 7 toimintatapaa henkilökohtaiseen kasvuun ja muutokseen. Näitä kahta Jari Sarasvuo on jollakin lailla siteerannut Sisäisessä sankarissaan. Covey on ollut pohjana myös Timo Lampikoskella kirjassa Toteuta toiveesi, onnistu elämässäsi. Lampikoski on haastatellut kirjaansa suomalaisia menestyjiä, mikä on siinä mielenkiintoinen lisä.

Naiset taas tuntuvat painottavan henkisyyttä. Esimerkkinä: Annastina Vrethammar Ajattele elämäsi hyväksi, Charlotte Davis Kasl Elämänilon kirja ja Diane Dreher Henkiseen eheyteen. Kaikki suositeltavia ja mielenkiintoisia.

Oikeastaan vaikka huomasin, etten ole Martin E. P. Seligmanin Optimistin käsikirjaa edes lukenut kokonaan (siinä on paljon urheiluvalmennuksesta ja varsinkin kasvatuksesta) niin se on sellainen, joka nyt ainakin kannattaisi näistä kaikista luetelluista lukea. Tämä on minulla itsellä. Varmaan Kirjatorilta löydetty. Ja ehkä siksi kesken, kirjaston kirjat joutuu palauttamaan, siksi ne tulee luetuksi ennen määräaikaa.

Miksei lukemisen arvoisia, vähän erilaisemmin painottuvia kirjoja ole myös: Louise L. Hay Muuta ajatuksesi – muutat itsesi (affirmaatiot ja terveys), Robert Holden Ihmeiden aikaan. Oivallus- ja opaskirja onneen (ihmettely ja nauru), Shakti Gawain Luova visualisointi (aarrekartat) ja Claus Möller Elämäni puu (kehumisen oppia ja tavoitteita).

Tommy Hellstenin kirjat ilmeisesti ovat myös lukemisen arvoisia. En niitä koskaan onnistunut saamaan kirjastosta. Olisi pitänyt varata. Luin sitten muita. - Mennyt aikamuoto siksi, että jossakin välissä minulla oli ihan villitys lukea itsekasvatuskirjoja. Kyllästymispisteeseen saakka. No, nyt kuitenkin aion käydä ostamassa Hellstenin Sen saat mistä luovut matkalukemiseksi.

Meditaatiosta kannattaa tietenkin lukea etenkin kunnon mestareiden kirjoja (katso nuo merkitsemäni linkit. Taas huomautus, he ovat niitä, jotka tiedän ja mielestäni mielenkiintoisia. Muitakin lienee). Ehkä meditaatiokirjoihin voi myös laskea Axel Fredenholmin Näin olen kuullut. Ainakin siinä on intialaista filosofiaa. Luin innolla Ramakrisnan oppilaan M:n muistiinpanemat opettajansa opetukset Ramakrisnas samtal (ei tietääkseni ole suomennettu). Myöhemmin eräs saksalainen insinööri nauhoitti keskustelunsa oman opettajansa kanssa ja teki kirjan Sri Nisargadatta Maharaj Valvetilasi on unta. Joku ystävä lainasi minulle kirjan, en tiedä löytyykö sitä kirjastosta. Anandamaya Masta kertovan kirjan luultavasti lainasin sieltä. Kirja on ohut. Sen muistan, mutta en nimeä enkä kirjoittajaa. Kaikkia lukemiani kirjoja en ole merkinnyt muistiin, valitettavasti.

Olkoon nyt tämä luettelo. Nämä kirjat jotenkin ovat tukeneet sisäistä kasvamistani. Tietystikin se on asia, jota ei pelkästään kirjoja lukemalla opi. Pitää monesti rökittää ja voittaa itsensä. Siihen se, että jo näitä lukiessani säännöllisesti meditoin, on ehdottomasti ollut apuna.

kaipuun sävelet

2005-07-18T11:12:00.000+03:00

Jäi eilen vaivaamaan tuo soitin. Surffailin katselemassa ja epätoivoisesti yritin saada kuuluviinkin japanilaisia soittimia. Melkein jo olin päätymässä siihen, että soitin on shakuhachi. Sivulla kyllä muistamaani sävelmää vähemmän kaihoisan soittajan käsittelyssä. Vaan sittenpäs muistin ja löysin (en ehkä ihan hakemaani äänitystä, mutta samanlaisen): Radio Sri Chinmoy ja japanilainen syntetisaattori (mutta eikö syntetisaattori aina pyri matkimaan jotakin soitinta - vai oliko niin vain aikojen, siis ko. soittimen, alussa). Jos joku tätä lukee ja on utelias niin tuon linkin (ja Real playerin soiton) kolmiminuuttisen jälkimmäistä puoliskoa tarkoitin.

josseja

2005-07-17T16:47:00.000+03:00

Mun ei pitäisi ollenkaan pysytellä kotona. Jostain ihmeen syystä täällä en viitsi meditoida lähellekään niin paljon kuin muualla. Olenkohan silmänpalvoja. Yleensä muualla ollessa en asu yksinäni. Huolestuttavaa sikälikin, että nyt siihen olisi runsaasti aikaa.

Meditaation sijaan aloin miettiä vastauksia Voi hyvin-lehdessä olleisiin jonkun vastaamiin kysymyksiin

Jos ilo olisi

väri, mikä se olisi?
- keltainen, hitusen vihreään vivahtava
Eläin?
- koiran pentu
Kasvi?
- kukkiva koristeomena- tai kirsikkapuu (vaaleanpunainen)
Maku?
- hilla, mango, ananas, näin helteellä vesimeloni
Ääni?
- panhuilu
Sää?
- se päivä, kun koivunlehdet ovat keväänvihreitä

Aloin sitten miettiä, miten riemu eroaisi näistä. Miten riemu eroaa ilosta.

Jos riemu olisi

väri, mikä se olisi?
- kirkkaan keltainen
Eläin?
- tuli mieleen lähes yksivuotias, joka kävelee kaatumatta ensimmäiset kymmenen metriä, mutta eihän lapsi ole eläin, siis harakan poikanen, joka äitinsä/isänsä katsellessa lensi valopylvään kuvun ja katon räystään väliä. (Ensin sitä piti kovasti usuttaa)
Kasvi?
- niittyleinikkejä täynnä oleva niitty auringonpaisteessa
Maku?
- sellainen minttusuklaa, joka paukutteli kurkunpäässä, kun sitä oli nielemässä (Virosta sitä sai)
Ääni?
- jousikvintetti
Sää?
- tammikuinen aurinkopäivä

Jos hiljaisuus olisi

väri, mikä se olisi?
- hopeanvalkoinen
Eläin?
- kissa maaliskuussa lattialla aurinkolaikulla
Kasvi?
- lumme
Maku?
- vaahtokarkki
Ääni?
- äänettömyys hartaan ja lujaa soivan urkusoiton taustalla
Sää?
- hetket rajun ukkosilman jälkeen

Ja vielä lisää: kaipuu:
väri?
- raikas violetti
Eläin?
- kiuru
Kasvi?
- villiviini, muratti tai sademetsän korkein puu, sen pyrkimyshän on ollut parasta
Maku?
- suklaa (sitä niin helposti haluaa lisää)
Ääni?
- joku japanilainen soitin, jonka nimeä en tiedä, mutta sen ääni anovasti soi korkeuksiin, eikä mun sydän sitä kuunnellessaan tiedä, miten päin käpertyisi levälleen...
Sää?
- tukahduttavat hetket ennen ukkosilmaa

lomasta lomalla

2005-07-14T13:17:00.000+03:00

Alkoi kyllästyttää etelän kuumuus, joten päätin tulla kymmeneksi päiväksi viilenemään tänne. Vaan eipä ihan onnistunut! Toissailtana saavuin ja huomasin, ettei minusta ole säiden tilailijaksi. Nyt sentään ainakin täällä sisällä, kun ikkuna on auki, voi nauttia ihannekesästä, joka minulle on 19 ... 24 astetta Celsiusta. Tiedä sitten miltä tuntuu, kun lähden ulos.

Sain sentään pienien vinkuroiden jälkeen lupauksen jakelun keskeytyksen keskeytyksestä. Tänään pitäisi postin tulla ja lähikonttorissa olla aikaisemmat lähetykset. Aloin ihmetellä, kaipaanko sanomalehteä vain siksi, että pääsen/joudun aikaisin aamulla haistelemaan päivän säätä. Uutisten kanssa pysyy ajantasalla muutenkin. Eikä kesällä taida olla paljoa kirjoista tai kirjailijoista - ne jutut ovat ainoita, joita luen tarkkaan.

Kun ei ollut lehteä luettavana, tuli webbailluksi. Pitkästä aikaa kävin myös lempisivuillani: Sri Chinmoy Library. Umpimähkään klikkailtuani satuin tosiaan avaamaan itselleni sopivan runon

My ego-balloon
Will soon burst,
For God's all-illumining Wisdom-Light
Has entered into my mind.

Toivehan tuo on. Mutta eikö koko elämä ole toivetta paremmasta. - Taisinpa päästä keikkumaan mutku-, sitku-elämisen rajapyykille.

Kesä on tähän asti mennyt paljon toisen löytämäni Sri Chinmoyn runon tapaan:

I love, I truly love,
To be in the company
Of God's self-giving children.

Heinäkuussa porukka kyllä hupeni niin pieneksi, että yhden paikallisen alleviivattu omistauminen omalle päivätyölleen ja perheelleen, vaikka muut ovat nimenomaan heitä auttamassa tässä projektissa, alkoi turhauttaa. Tuo eka runo saattaisi olla hyväksi muillekin kuin minulle! Mutta joku viisas on sanonut, että sen teet, mitä arvostat. En voi istuttaa arvomaailmaani muihin ihmisiin. Onneksi!

Kun nyt olen tehnyt juttua lainavaatteissa, niin vielä lopuksi yksi Sri Chinmoyn runo:

When your soul's light
Is powerfully working
Inside your heart and mind,
You say and do
The right thing.

ikiuudeksi

2005-06-06T17:41:00.000+03:00

En ole oikein tiennyt, miten viisaasti kuluttaisin aikaani, kaikessa häsläyksessä. Mun tapauksessa lienee parempi toivoa, ettei se mene ihan joutavasti. No, meni niin, että eksyin taas Sri Chinmoyn sivuille. Musiikkisivuilta löysin Becoming an Instrument ja sieltä kysymyksen luovuuden lisäämisestä:

Can we use meditation to increase our creativity?

Certainly! Prayer and meditation are the only way. Many people are not born poets or artists. But by practising meditation, they bring into their system literary capacities, painting capacities, musical capacities, because meditation means new life. When new life enters into you, you become a new person. Before you were not an artist, let us say. God gave you a particular type of life, with particular capacities. But when a new life enters into you, that means a new opportunity, a new avenue, a new light enters. At that time you can easily acquire creativity.

Upeaa ajatella: uusi aika, uudet mahdollisuudet, uutta valoa. Tämmöisestä irtoaa kyllä ihan tahtomattakin valtavasti uutta intoa ja energiaa.

Mutta silti vähän ihmettelen, miten se viisaus... mistä?

Muuten musiikki-ihmisille tuossa artikkelissa oli paljonkin mielenkiintoista. Minä olen epävireinen suihkulaulaja ja imuroidessa mölisijä (naapuriparat), joten jätän muiden kysymysten puimisen sikseen.

hermostuneisuuttaan suunnaton

2005-06-05T14:48:00.000+03:00

Minä olen kuin perhonen. Vähän matkaa yhteen suuntaan ja äkisti toiseen. Kuin ei tietäisi minne on menossa. Enkä osaakaan päättää, mitä kaikkea pitäisi ja ehtisi tehdä ennen kuin kesäksi häivyn Suomesta. Minulta puuttuu päästä joku tärkeysrekisteri, jolla asiat saa asialliseen järjestykseen. Taas pitäisi tietty kuunnella vain ja ainoastaa sitä sisäistä ääntä, intuitiota, mutta kun on niin ollakseen (siis hermona), ettei sitäkään malta.

Ja tätä elämää minä elän. Uh!

ihmeitä tapahtuu

2005-06-02T21:00:00.000+03:00

Olen päättänyt olla kesän "vapaana", siis ilman työpaikkaa. Vähän lupailin siksi itseäni talkookokiksi, mutta alkoi tuntua, etten ole siinä hyvä. En ole kovin käytännöllinen. Ja kas, eräässä konsertissa tuhansien ihmisten joukosta valikoitui viereeni ihminen, joka todella oli menossa kokkaamaan. Tiesi minunkin lupailleen. Hän ehdotti minulle uutta paikkaa ja uudenlaista tekemistä. Ja vau! Minähän tunsin, että tätä haluan. Jotenkin en ollut tullut ajatelleeksi.

Joten: ihmeitä tapahtuu, johdatusta on, kun osaa olla avoinna. On ihanaa elää!

viisaus jota haikailen

2005-05-25T15:18:00.000+03:00

Kuinka vaikeaa onkaan luopua oman elämänsä hallinnasta. Yritän koko ajan.

Minut on kasvatettu päättämään itse omista asioista. Ehkä opiskeluajasta on jäänyt riippuvuus rahasta. Tarkoitan tällä, että elämä tuntuu olevan reilassa, kun on tilillä riittävästi rahaa. Siinä on (ollut!) minun elämänturva ja -hallinta.

Nolottaa ajatella, kuinka aloittaessani meditoida, erään kerran minulla oli kolikoita taskussa. Yleensä en niitä ripottele taskuihin vaan panen heti lompakkoon. En oikein muista, miksi nyt oli näin. Ehkä joku maksoi pikkuvelkansa juuri ennen ryhmämeditaation alkua. Istuin lattialla ja aina välillä piti hipaista taskua, tarkistaa, että kolikot edelleen olivat tallessa. Siis vaikka Guru oli edessä, ja minun olisi pitänyt vain ja ainoastaan meditoida. Ja kyse oli kolikoista!

Minusta tuntuu, että rahariippuvuudesta olen saanut itseni irrotetuksi parin viime vuoden aikana. Kulutan tarpeelliseen. Olen absolutisti ja elän selibaatissa. Säästyn näin monelta "tavallisen ihmisen" menolta. Latte ja kirjat ovat ainoita "viihdytyskulujani". Ainoat turhuuteni. Tarkkaan ottaen kahvi taitaa olla terveydellisessä mielessä aika kallis viihdyke. Pysähdyin tässä, mutta en saanut päätetyksi luopua siitä. Vielä.

Elämä on koko ajan päätöksiä. Silloinkin kun tekee töitä, joutuu päättämään, miten tekee niitä. Millä asenteella. Kuinka hyvin. Miten uskoo itseensä suhteessa tekemiseensä. Ja miksi tekee sitä työtä, mitä tekee. Vapaa-ajalla valintoja on vielä enemmän. Väärät valinnat helppoja, niin kuin mukavuudenhalusta tai tottumuksesta johtuvat. Vääriä mulle ovat kaikki ne, jotka eivät lyhennä tietäni pyhimykseksi. Siksi haluaisin luovuttaa päätöksenteon kokonaan sisäiselle itselleni/äänelleni, sanotaan sitä nyt miksi tahansa. Kai meidän kulttuurissa ymmärrettävin ilmaisu olisi Jumala. En ymmärrä, miksi teen asiasta kauhean vaikean. Haluan, mutta en silti uskalla.

Siinä minun ongelmani.

kenen joukoissa

2005-04-29T17:53:00.000+03:00

Nyt kun aloitin oman blogin pitämisen, olen vähän uteliaana vilkuillut muiden kirjoittelua. Satunnaista vilkuilua - ääh, yritän olla!, olen lukenut kaikki viimeiset merkinnät blogeilta (blogeista?), jotka ovat linkkilistallani. Muut ovat sitten sattumanvaraisia, koska koen, että harmittava tietsikkapelailu on nyt vaihtunut yhtälailla aikavarkaaksi toisten "elämän", siis merkintöjen seuraamiseksi.

Eilen aloin ihmetellä, miten tietokoneella jonnekin kaikkien luettavissa oleville servereille kirjoittaminen voi yhdistää ihmisiä. Kuukkelijuhlat tuntuivat perhejuhlalta. Paitsi, vaikka jo blogin pitäminen edellyttää tietynlaista tyyppiä, luulen, että tässä kaikessa on jotakin sellaista, jota Eeva-Liisa Manner kuvasi runossaan Kävely:

...
Puhelimme kaikenlaista, ja minä

näytin sinulle sydämeni,
myös sen huoneen jossa kukaan ei ollut käynyt
Tunsin juhlallista alakuloisuutta

...

Tein ensivisiitin myös Menopaussin sivuille. Upeat sivut ja mielenkiintoista tekstiä! Sen mitä ehdin lukea. Linkkasin itseni tietysti testisivuille. Niitten tulokset ovat vähän samaa kuin horoskoopit. Saa puolittain uskoa ja toisen puolen edestä naureskella.

Minulla on varmaan proxi-yhteys, kun en saa Hellota toimittamaan kuvia koneelta. Siksi pistän tähän vain testitulosten tekstiosat. (Jos joku viisas, joka tietää vinkata kuvajutuista, sattuisi ikinä tätä lukemaan, olen hyvin kiitollinen tiedoista)

Quizillan sivuilta valitsin tappaja-testin. Tuntui niinkuin parhaiten sopivan pyhimyksenalulle. Tai: sen suhteen olin uteliain. Yllätyin, kun sainkin vastata kysymyksiin melko rehellisesti. Tulos samaten oli positiivinen yllätys. Mielestäni aika tosi.

You are a protector.
Yes, you don't like to kill people. That goes against everything you belive in. It's not that you are a coward, but your ideals and morals wouldn't allow it. You are the typical hero, do the righteous things, get the bad guys and do it all legally. But just because you don't kill doesn't mean you can't kick ass. And that is what you do.
You use your brain and your strenght to do honourable deeds and protect people you know and love. If an evil guy is going to take over
the world soon, it's you who will get involved. You hate watching innocents suffer, and love seeing bad people getting what they deserve.
You are probably also happy and optimistic and work pretty good in groups. And the friends you usually make are true ones.

Main weapon: Anything at all
Quote: "You only live once, but if you do it right, once is enough" - Joe Lewis
Facial expression: Smile

Traktoritesti oli vähän vaikeampi, koska siihen olisi voinut vastata muutenkin. Niinpä vastauskin olisi voinut olla toisenlainen. Ainakaan tuota entisaikojen haikailua en allekirjoita.

Sinua varjelee Fiat-traktorin henki. Tämän traktorihengen suojelemat ihmiset ovat monimutkaista väkeä. Joskus he ovat
varsinaisen rauhallista ja vakaata porukkaa, mutta toisinaan yltyvät heittämään huulta ja riehumaan ympäriinsä. Silti heihin voi aina luottaa ja he arvostavat nykyisen ajan mukavuuksia, unohtamatta kuitenkaan entisiä aikoja. Silloin kaikki oli sentään aitoa

voi, voi, itsetärkeys, miten sinut häivyttäisin

2005-04-28T13:00:00.000+03:00

Lähes kolme viikkoa ashramissa on kyllä olemista maanpäällisessä taivaassa. Sittenkin vaikka välillä joutuu tunnustamaan oman kehittymättömyytensä. Huomasin selvästi olevani kateellinen niille, jotka ovat opettajan lähettyvillä jatkuvasti ja joilla siten on omia uskottuja tehtäviä. Miten minulla voisi ollakaan, koska vierailen siellä harvoin ja lyhyitä aikoja. Meditaatioissa minä olin tusinaoppilas satojen muiden ryppäässä. Ulkoisesti, siis fyysisesti. Sisäisesti kukaan ei ole tusinaoppilas - kuvittelisin. Ainakin jokaisella on oikeus tuntea Guru justiinsa omakseen.

Yritin ihan väen väkisin bongata läheisten oppilaiden virheitä, voidakseni todeta, etteivät he ole meikäläistä kummempia. Jotakin näinkin. Mutta kun yritin saada asiasta keskustelua minua pitempään mukana olleen kanssa, hän ystävällisesti kuunteli silti ottamatta kantaa mainitsemaani henkilöön tai hänen asenteeseensa. Silloin tunsin itseni surkean alhaiseksi.

Kuitenkin, huomasin, että päiväkirjoissa viisi vuotta sitten olin paljon kamalampi. Edistystä on tapahtunut. Esimerkiksi nyt ashramissa minulla oli onni saada mukavia huonekavereita. Mitään vaikeuksia ei ilmennyt. Joskus aikaisemmin itsekkyyteni ja huono sosiaalinen tajuni on saanut aikaan surullisia kähinöitä. Enkä todellakaan usko, että muut ovat tulleet kokonaisvaltaisesti paremmiksi, sillä mukana oli myös uusia tulokkaita. Muutoksen täytyy olla minussa ja minun asenteissa ja käytöksessä.

Kotona olen yrittänyt jatkaa "taivaista oloa" lukemalla Sri Chinmoyn kirjoituksia. Suosittelen muuten kirjastoa kaikille, jotka haluavat tulla paremmiksi, oli sitten oma Gurusi tai uskontosi kuka tai mikä tahansa. Sieltä löytyy kaikenlaista upeaa. Aikaa on hyvä varata vierailuun reilusti. Ainakin minä olen niin ahne lukija, että aina huomaan viipyneeni paljon aiottua kauemmin.

Löysin myös kirjoituksen egosta, joten mukavuudenhaluisena jätän omat selitykseni sikseen.

Kuvaus nirvanasta, vaikka se ei Sri Chinmoylle tunnukaan olevan mikään päämäärä, on kyllä minusta niin houkutteleva, että kunpa siihen pääsisi ...

Nirvana is the static oneness with God. There, everything comes to an end in the
static bliss. This bliss is unimaginable, unfathomable, indescribable.

arjen suoraviivaistaminen

2005-04-04T15:25:00.000+03:00

Miten elämän käytännössä saisi pyhemmäksi kuin on tämä takkuinen arki. Yksinkertaisuus: miksi muuten voimme elää yksinkertaisesti, mutta emme moninkertaisesti. Miksi meillä on tuollainen sana tuossa merkityksessä. No, tämmöisiä ovat vaikeat asiat. Alan katsella toisaalle.

Ohjeet elämän materialistisesta yksinkertaistamisesta löytyy lähes jokaisesta itsekasvatus- ja siihen verrattavasta kirjasta. Täytyy vaan heittää kotoaan pois kaikki, mitä ei ole vuoteen käyttänyt. Noin yksinkertaisesti. Kierrätykseen tietenkin, ei ämmässoille haisemaan. Mutta helppohan sitä taas on sanoa. Minä heti venytin vaatteille rajaksi kaksi vuotta. Tämän alat gurut asuvat jossakin Hawaijilla ja Kaliforniassa, eikä siellä ole neljää selvästi erivaatteitakaipaavaa vuodenaikaa. Siinä voin onnistua. Vaviskaa komerot! Kaikki puolitoista. Samalla tyylillä voi inventoida vähän kaikkea. Mutta kirjat... Niistä vois ainakin puolet panna kierrätykseen, ja tuskin kaipaisin. Silti olen varma, että niiden harvennus on vimppa homma, ja saa siis odottaa - no, enpä ala edes ennustaa kuinka kauan.

Entäs sitten sisäinen inventaario. Sieltä tarpeettoman moskan, turhien oppimisten, tapojen ja tottumusten, löytäminen ja hävittäminen. Kierrätys ei nyt tule kuuloonkaan, vaikka jokuhan sitä kaikkea on välillisesti tai välittömästi meihin istuttanut. Aikuisilla myös oma viljelystyö on tuottanut kaikenlaista. Enimmäkseen turhaa. Ja varsinkin sitä, on minun tuntemukseni, mutta nyt puhutaan arvottamisista, eikä lähimmäiseni yleensä ymmärrä asioita minun kantiltani. (Siinä syy nimimerkkiin)

Kun pyrin pyhimykseksi niin tarvitsen ainakin suuren sydämen ja lapsen mielen. Suvaitsevaisuutta, empatiaa ja toisesta välittämistä minun on hellästi kasvatettava. Kerran tuli Aleksilla mieleen, pystynkö tuntemaan oikeasti lähimmäisen rakkautta jokaista vastaantulijaa kohtaan. Ikinä en ole nähnyt niin montaa humalaista, häirikköä, vammaista ja höppänää vanhusta yhtäperää kuin silloin. Reppasin. Lisäksi kirjailija, jota menin yliopistolle kuuntelemaan, petti kaikki ennakko-odotukset. Tietenkin mun vika. Vaikka olin pitänyt lempikirjailijanani, niin ei hänen silti täytynyt vastata kysymyksiin siten, kuin kuvittelin minun lempikirjailijan tekevän. Saati näyttää tavikselta, luovan ihmisen!

Pitäisi vielä puhua egosta ja ties mistä, mutta on muutakin tekemistä. Ilmeisesti en ehdi jatkaa, ennen "webbailulakkoani". Ei johdu yhtäkkisestä päättäväisyydestä, vaan noista muista tekemisistä. Mutta tämä jatkuu noin kolmen viikon kuluttua.

alkujen alku

2005-04-01T15:15:00.000+03:00

Printteri on vanhuuttaan alkanut pitää sellaista kätinää, etten taida sitä näin valoisina aikoina kestää. Lokakuussahan tuollainen voisi somasti lisätä keljutusta.

Viikon olen yrittänyt voittaa laiskan itseni edes siihen, että päättäisin, mistä aloitan pyhimykseksi tulemisen. On käynyt juuri toisin kuin piti. Olen valvonut pitkään ihan tarpeettomasti. Sitten ollut liian väsynyt kunnon meditaatioon. Ja aamulla taas herännyt liian myöhään. Eikä silloinkaan tarpeeksi sitten aikaa ...

Helppo sitä on jonkun luennoida, että teet mitä eniten arvostat. Voisinko todella eniten arvostaa laiskuutta ja saamattomuutta? Pikemminkin opituista tavoista on vaikea irrottautua.

Tosin eka kertaa luin kokonaisen kirjan tietokoneelta. Näin lentokoneessa elokuvan Finding Neverland enkä muistanut, että olisin koskaan lukenut Peter Pania. Elokuvan siitäkin muistin. Niinpä imuroin Project Gutenbergistä kirjan (englanniksi) ja luin sen. Lasten kirjat ovat vielä hyvää kieliharjoittelua, kieli kohtuullisen helppoa ja tietokoneelta lukiessa sanakirjan (kun sellainen on koneessa) käyttö on nopeaa.

Ehkä lapsista kirjan lopputoteamus, että Peter vierailee SAMANLAISENA äidin, tytön, tytöntytön ja tämän tytön ja niin edelleen luona, on hauska, minua ajatus kuristi. Jäädä lillumaan johonkin ilman mitään toivoa paremmasta. Minä sentään aina viikkojen kuluttua pääsen pari piirua itsepäisistä tavoistani parempiin. Vaikka liian hitaasti, mutta ehkä silläkin on merkitystä.

Peter Panissa on myös ainesta mallikuvaksi. Se, että hän osasi innostua asioista tuoreesti. Unohtaminen Peterillä auttoi, mutta kun jaksaisi innostua, vaikka muistaa. Se olisi hyvää kasvamisen apulantaa. Ja hyvä alku. Nyt kun on lähes uusi kesäaika ja vielä puhkeamaton kevät. Aurinkoa silmät sikkurilleen. Kun illalla lataisi itsensä unohtamaan kaiken vähänkin pahan ja aamulla heräisi uutena, innokkaana, pulppuavan energisenä päivän koitoksiin. Luottavaisena niin kuin yksivuotias juuri kävelemään oppinut maailmanhallitsija. Tieto ja taito eivät yössä katoa, eikä ole tarkoituskaan, mutta kuka tarvitsee ennenaikaisia arvioita suoriutumisestaan. En nyt tarkoita, että huomenaamulla uskon kirjoittavani maailmanklassikon iltaan mennessä. Taitavat minun tekemiset olla enemmiltään niin, ettei vaatimustason pieni ylöspäin hivuttaminen haittaisi. Tekeminen on oleellista, keskittynyt, kaiken oman osaamisen ja taidon mukaanottava tekeminen.

Tekemisten suhteen on myös hyvä aina testata, miksi teen juuri tätä. Tekeekö tämä elämäni yksinkertaisemmaksi, arvokkaammaksi, onnellisemmaksi. - Voi, voi, helppoja sanoja, mutta mitä niihin pyhimyksen elämässä sisältyy. Pitääpä haudutella huomisaamun pulppuavan kirkkaassa energiavuossa.

riemullinen tyyneys

2005-03-23T16:10:00.000+02:00

Tänään pysähdyin kesken Hesarin lukemisen Niilo Rauhalan runoon, jota Satu Koskimies kritiikissään siteerasi:

"Valon tasapaino,
aavistus ja ihme, jota emme tavoita,
ja kuitenkin
elämme sitä ."

Tuo viimeinen säe ikäänkuin räjähdytti koko olemukseni valoon, valoksi. Sitä oli upeaa makustella. Valon tasapaino. Kun ihminen on ikänsä ahnehtinut valoa. Harmonia. Viisaus. Meissä jokaisessa asuu pieni Tietäjä, jota valo kasvattaa. Tiedän, että Rauhala on uskonnollinen mies, joten tulkitsen valon olevan hänelle tässä Jumalan läsnäoloa (jollekin muulle se voi merkitä meitä ympäröivää voimaa, ykseyttä tms., mutta sanoilla ei liene merkitystä, tähtäin on tarkennettu samaan).

Mutta keskimmäinen säe. Vain "aavistus" ja "emme tavoita". Miksi? Klassinen esimerkki rajojen lukkoonlyönnistä on mailin juoksu ja neljä minuuttia. Minäpä en suostu tavoittamattomuuteen! Rehellisesti ottaen, epäilen Rauhalan tekevän töitä Tietäjän kasvattamisessa mielettömästi enemmän kuin minä, mutta silti minä kaipaan rajattomaan iloon, riemun rauhalliseen satamaan. Valoon. Minä haluan tavoittaa ihmeen.

Se, että uskon sellaiseen älyttömältä tuntuvaan mahdollisuuteen, pohjautuu meditaatio-kokemuksiini. Vähäisiin, vaan ei minulle vähäpätöisiin. Wepistä olen löytänyt häkellyttävän kirjaston (jossa vois olla päiväkausia uusia tekstejä lukien, ellei uni ja tavanomainen arki kaipaisi osaansa.) ja sieltä Sri Chinmoyn kuvauksen ILOSTA:

Joy In Surrender

If the mind is not one with the light of the soul or the soul’s will, then surrender cannot be called unconditional. When an aspirant is totally surrendered to God’s Will, he will get abundant joy. He will feel all joy in his heart and he will live in constant joy. He will not be able to account for it or give any meaning to it. Early in the morning when he first gets up, he will get a very sweet feeling or sensation. If he touches a wall, he will get joy; if he touches a mirror, he will also get joy. His own joy enters into everything he sees. At times he may see that a solid wall is full of joy: a tree will be full of joy. If a taxi-cab goes by, he will see intense joy in the driver, even in the car itself. His inner joy will enter into each person, each object; and it will pervade everything."

Ja pari sivua myöhemmin:

"Unconditional surrender comes only when the body, vital, mind and heart have offered their limited capacities, all that they have and all that they are, to the Will of the Supreme. In order for the seeker to have infinite capacities and to grow into the Infinite, his unconditional surrender has to be constant.
[...]
When we approach God with the surrender of our body, vital, mind, heart and soul, we shall see God standing right in front of us with all that He is and all that He has. He is compelled to become verily the slave of our absolute, unreserved surrender. His very existence is to please us in every possible way. It is only through our surrender, our constant self-offering that we grow in the Lap of God, in the Heart of God and in the heart of humanity."

Minusta tuossa on aika hyvät perustelut houkutukselle asettaa päämääräkseen pyhimyksen elämä. Kaikki, jotka sattuvat tänne asti lukemaan, ja nyt huolestuivat mielenterveydestäni tai pitävät jo valmiiksi pöhkönä, pistäkäähän kommentteja. Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä …

valinnanvapauden raadollisuus

2005-03-21T22:58:00.000+02:00

Päivemmällä kirjoitin tänne ristiriidasta. Onnistuin klikkaamaan jutun bittiavaruuteen. Voihan siitä vieläkin puhua. Ajankäytöstä ja oikeudesta valita. Ja vaikeudesta valita. Olenko minä niin luova, että keksin joka hetki ainakin puolitusinaa asiaa, joita voisi tehdä. Vai niin laiska, että keksin tekosyitä olla tekemättä sitä tärkeintä sillä hetkellä. Kuitenkin tässä tulee mieleen Nietzschen kirjoittama toteamus, että kun joku valittaa, kuule myös hekuma. Ehkä minuun on kasvatettu joku itu, joka vaatii elämään raadollisuutta.

Eilen löysin tietokoneen vanhasta kansiosta yllättäen Niina Hakalahden ja Taija Tuomisen kirjoittaman Kirjoittajaohjaajan tukipaketin, jonka joskus olen kopioinut varmaan Tampereen kirjaston (Makupalat) linkkien kautta. Tytöt ovat keränneet pakettiinsa paljon mielenkiintoisia harjoituksia! Tosin suurin osa menettää lumoaan, kun on tekemässä niitä yksin. Innostuin Peltosen minuuttinovelleista. Imuroin jo Tucowsilta kellon aikamerkiksi, vaan sepä ei toiminutkaan. Sitten tajusin tutkia kännykkää, ja sieltähän löytyi myös ajastin.

Minuutissa tuli niin vähän tekstiä, että pidensin ajan viiteen. Nyt tekstistä pystyi raakaamaan turhuuksia pois. Korjailtuani välimerkkejä ja taivutuksia sain kyhäelmistäni ihan mukiinmeneviä. Kun otetaan huomioon, että pyrin kirjoittamisblokista eroon. Ei niistä kustannettavaksi ole. Mutta eipä enää tunnu niin vaikealta tuo ainainen valitseminen!

Ehkä onkin onnellisempaa vaan yleensä tehdä jotakin, kuin pysähtyä miettimään, onko se juuri sillä hetkellä tärkeintä. Kaipa tyytyväisyys kasvattaa sisäistä energiaa ja intuitiivisesti ohjautuu oikeisiin tekemisiin. Meinaan, jos on valmis testaamaan ja muuttamaan tapojaan. Oletan, että meillä kaikilla on sisäsyntyinen tarve kasvaa tämänhetkistä paremmiksi. Mukavuudenhalu ja pelko kai saavat jyräämään samoja polkuja. Tietenkin voisi yrittää tehdä itselleen jo edellisenä päivänä tuntiaikataulun ja noudattaa sitä. Monet varmaan tekevätkin. Minä saan jo ajatuksesta nokkosrokon. Mutta jos tarpeeksi pitkään herkuttelen ajatuksella ja näen itseni innokkaan onnellisena ... (vastaus tullee joskus myöhemmin)

aikasyöppö peliliima

2005-03-19T14:01:00.000+02:00

Csikszentmihalyi (nimi kirjoitettu amerikaksi, puolalaiset voivat kirjoittaa toisin, mutta väliäkö, kun fyysinen kieli ei kuitenkaan pysty tuollaiseen akkrobatiaan) tutkijatiimeineen totesi, että ihminen on onnellisimmillaan ollessaan virtaavassa eli flow-tilassa. Kun kaikki tuntuu tapahtuvan itsestään. Tietokonepelien tekijät pyrkivät koukuttamaan ihmiset juuri saattamalla pelaajat osaamisensa äärirajoille (eri tasot) ja vaatimalla herpaantumatonta keskittymistä. Lisänä vetovoimaan on kilpailu, sillä saat suorituksestasi pisteitä, välitöntä palautetta. Lopuksi tosi inhottava "pelaatko uudelleen", johon helposti vastaa "kyllä", ennenkuin ehtii tajuta, mitä se tarkoittaa. "No, vielä tämä peli."

Jälkitunnelma, kun viimein lopettaa pelaamisen, ei varmasti vedä vertoja, todelliselle flowlle. Ainakin minä pidin eilen saarnaa itselleni kahdelta yöllä, kun tuskin maltoin enää meditoida, ennen pään tyynylle asettelua.

Mennyt on mennyt, viisautta ja tahdonvoimaa yritän imeä itseeni. Aamulla meditoin jo hyvin. Tosiasiassa meditaatiossa leijuminen ja sen äänetön, hiljainen ajattomuus, miten sen sitten milloinkin kokee, on oikeasti taivaallista, olkoon sana miten banaali tahansa. Kunnollisen meditaation jälkeen aina hämmästelee, että siitäkin viitsii lintsailla. Olenkohan sisäistänyt jonkinlaisen rankaisumentaliteetin jossakin elämänvaiheessa. Että hyvästä en saisi nauttia. Että ihanat asiat eivät olisikaan minua varten. TYHMÄÄ.

mistä sitä aloitetaan

2005-03-18T22:03:00.000+02:00

Luin paria blogia ja vuosikausien ristiriitaisen "pitäisi kirjoittaa"/"mitä ja millä aikaa" jälkeen päätin avata hanoja kirjoittelemalla tänne.

Lupaan kirjoittaa mitä sattuu. Niin kuin kirjailija romaaniinsa, joskus minusta, joskus naapurista, siskosta, veljestä tai vaikka pomosta, mutta siis kirjoittaja-minänä. Ja jos joku nyt ajattelee höpö-höpö niin sama se. En mä ole kirjallisuutta opiskellut. Olen tämmönen konstapylkkänen.

Tänään katselin koululaisille tehtyjä kirjoitusohjeita Scholastic.comin sivuilta. Viihdyin siellä pitkän tovin. Perjantaina pitäisi tietty pikasiivota kämppä, mutta...

juuri tällä hetkellä minun itsekasvatusohjelman polttopiste on laiskassa fysiikassa. Jos tahtominen ja itsensä käynnistäminen on jossakin vitaalikerroksessa, niin remppaa vaadittaisiin sielläkin.

Jästipäisyys on kumma asia. Jämähtänyt itsepäisyys. Vaikka varmasti tietää, että onni, ilo ja kaikki ratkiriemulliset tunteet oman elämän tukevasta hallinnasta ovat siinä, heti kun tyrmää oman jääräpäisyytensä ja muuttaa tapojaan, niin ei.

Pitää kai uskoa itseään viisaampia: "Älä ajattele. Tee."